Hämeentie 135 A, FIN-00560 Helsinki
http://www.aralis.fi
|
|
|
|
|
|
|
|
Satutuokiossa luetaan satuja ja tarinoita! Ja jutellaan kivoista ja kiinnostavista asioista! Tervetuloa mukaan! Keskiviikkoisin klo 9.30-10.00 Arabianrannan kirjastossa. Kaikki osallistujat saavat Satupassin johon voi kerätä tarroja!
 |  |
Satutuokio 1.2.2012
Luettiin kuvakirjat Koira ja täydelliset kengät; kirjoittanut Greg Gormley sekä paksusivuinen Nina Pirhosen kirja Pompom ja kotipuuhat.
Koira pitää sadusta Saapasjalkakissa ja haluaa itselleen yhtä hienot saappaat kuin tarinan kissalla on. Mutta soveltuvatko saapikkaat myös kaivamiseen, raapimiseen, uimiseen ja kaikkiin muihin koiramaisiin tehtäviin?
Pompom puuhailee kotonaan yhdessä ystäviensä kanssa. Pyykkiä ripustaessaan he huomaavat, että pyykkipojat ovat kadonneet. Piparipurkkikin on tiessään. Kadonneet esineet löytyvät kuitenkin värikkäiden luukkujen alta.
Satutuokio 25.1.2012
Luettiin kaksi Chizuko Kuratomin kuvakirjaa,
Otso-herra postinkantajana ja Otso-herran talviuni.
Otso-herra on isokokoinen ja hänen punainen pyörä on pienikokoinen. Otsa-herra harjoittelee kuitenkin ahkerasti pyörällä ajoa, sillä hänellä on uusi tehtävä. Hän aloittaa työnsä kylän postinkantajana. Otso-herra kokee työnsä hyvin tärkeäksi sillä kanilaakson asukkaat odottavat hänen tuomia kirjeitään. Eräälle vanhemmalle kanirouvalle ei kuitenkaan tullut postia, vaikka tämä seisoi joka päivä talonsa kulmalla odottamassa Otso-herraa. Otso-herra oli surullinen vanhan rouvan puolesta ja illalla hän keksikin hyvän ajatuksen…
Otso-herran oli saatava monta asiaa kuntoon ennen talviunta. Sen oli kerättävä koriinsa tammenterhoja, kastanjoita, sieniä ja kaikenlaisia marjoja. Kotiluolassa sen oli vielä kuivattava kalat, säilöttävä pähkinät ja keitettävä marjoista hilloa. Vihdoin illalla oli kaikki valmista, se tunsi olonsa turvalliseksi kun ruokaa oli yllin kyllin ja niinpä se päätti nukkua niin pitkään kuin sitä huvittaisi, ainakin kevääseen asti. Mutta silloin kuului koputusta ulko-ovelta? Kuka siellä oli?
Satutuokio 18.1.2012
Luettiin kuvakirjat: Joos, Francoise; Kultainen lumihiutale, Mangold, Paul; Jälkiä lumessa sekä Lerryn Kordan Hurjan paljon lunta.
Pieni lumipoika Hektor saa tietää äidiltään, että joka sadas vuosi leijailee valkoisten lumihiutaleiden joukossa yksi keltainen hiutale. Jos lumiukko löytää kultaisen lumihiutaleen, tekee se hänestä sulamattoman. Yhdessä metsän eläinten kanssa lähtee lumipoika Hektor etsimään hiutaletta. Löytävätköhän he hiutaleen?
Jälkiä lumessa kuvakirjassa isä, Minna ja Timo lähtevät rekiretkelle talviseen luontoon. He näkevät useita erilaisia jälkiä lumessa. Kuinkahan monen eläimen jäljet he löytävät? Minkälaiset jäljet lumeen jättää esim. näätä tai saukko?
Kirjassa Hurjan paljon lunta Oskari pyörittää pihalla valtavaa lumipalloa. Mitä hän mahtaa touhuta? Ystävä Lenni lähtee ottamaan asiasta selvää.
Satutuokio 11.1.2012
Kuvakirjat, jotka luettiin: Pikku Peura ja ensilumi; kirjoittanut M. Christina Butler sekä Riina ja Sami Kaarlan Täältä tulee pikku Myy.
Pikku Peura huomaa eränä aamuna, että koko metsä on peittynyt valkoiseen lumeen. Sen ystävät Orava ja Kani ovat innoissaan lumesta mutta pikku Peura on epäileväinen. Lumi tuntuu kylmältä ja hanki on hyvin upottava. Rinnettä pitkin liukuessaan Pikku Peura kuitenkin innostuu. Ehkä lumessa on hyvätkin puolensa…
Mymmelin äiti saapuu vieraisille muumitaloon kaikkien Mymmelin sisarusten kanssa. Lapsia on yhteensä seitsemäntoista. Yksi vieraista oli pikku Myy. Tämän vierailun jälkeen ei muumitalo ole enää ennallaan.
Satutuokio 14.12.2011
Aluksi luettiin kirjasta Hyvää huomenta punahilkka! loru Oravan pesä sekä Jukka Itkosen kirjasta Kaupunkiretki kolme lastenrunoa, jotka olivat nimeltään Kahvila, Kaupungintalo sekä Posti.
Seuraavaksi kuvakirjat Miki ja kuunkukka; kirjoittanut Stephen Mackey sekä Muumipeikko ja talven salaisuudet; kirjoittanut Clive Alan.
Miki, pieni tyttönen ja hänen ystävänsä Tassu, jääkarhu sekä Pinni, pingviini laittavat pyykkiä kuivumaan ja toivovat, että lempeä tuuli kuivattaisi pyykin. Yllättäen Tassun maahan iskemä keppi alkoi yön aikana kasvaa. Kasvi kasvoi niin suureksi, että sen pienet lonkerot kiertyivät hiljaa Mikin talon ympärille ja nostivat sen hellästi ilmaan. Aamulla Pinni ja Tassu olivat ihmeissään, minne Miki oli kadonnut. Eikä taloakaan näkynyt missään.
Muumipeikko herää kesken talviunien. Muumipeikko päättää lähteä etelään etsimään lämmintä, aurinkoista rantaa. Muumipeikko kietoi eväät nyytiksi ja sitoi nyytin lattiaharjan päähän. Lumikinos ylettyi Muumipeikon ikkunaan asti, joten se hyppäsi ikkunasta ja liukui alas lumen tuprutessa Muumipeikon ympärillä. Koko luminen Muumilaakso näytti niin kauniilta ja jännittävältä että mahtoikohan Muumipeikko lähteäkään etelään..
Satutuokio 7.12.2011
Luettiin loru Postinkantaja Ismo Puhakan kirjasta Hei, hommiin! sekä kuvakirja Viivi Villava ;kirjoittanut Knister.
Lammas Viivi Villava tykkää kun muut eläimet ihailevat sen villaa. Hekin haluaisivat osansa sen villoista. Käärme haaveilee sukasta, kauris kaulaliinasta, etana sormikkaasta, porsas villapaidasta. Mutta Viivi ei halua luopua kasvavasta villastaan. Kunnes eräänä päivänä se ei enää näe eteensä. Liian kuumakin Viivillä on. Olisiko aika tehdä jotain?
Satutuokio 30.11.2011
Luettiin lorut Kirpputori ja Paloasema Jukka Itkosen kirjasta Kaupunkiretki sekä kuvakirja Oi ihana Panama; kirjoittanut Janosch.
Ystävykset pikku karhu ja pikku tiikeri asustavat kotoisassa majassa joen varrella. Eräänä päivänä he lähtevät etsimään unelmiensa maata, Panamaa. Mutta missä Panama on? He kyselevät neuvoa ketulta, lehmältä ja hiireltä. Mutta kukaan heistä ei osaa sanoa missä Panama on. Varis on ainoa, joka osaa auttaa pikku karhua ja pikku tiikeriä. Kuljettuaan pitkän matkan he viimein löytävät etsimänsä.
Satutuokio 23.11.2011
Aluksi luin lorun Mestarikokista Ismo Puhakan kuvakirjasta Hei hommiin!
Sitten kuvakirjat Lerryn Korda; Rohkeat retkeilijät ja Kathryn White; Milloin sataa lunta?
Rauha pakkaa reppuaan, hän on lähdössä retkelle. Ystävät haluavat myös mukaan. Mutta ovatko he rohkeita? Rauha aikoo kiivetä vuorilla ja erämaassa voi olla karhuja. Pimeääkään ei saa pelätä ja kalassa on istuttava hiljaa.
Äitikarhu valmistautuu talviunille kotiluolassa mutta pikkukarhua harmittaa. Se haluaisi nähdä lumen tulon ennen talviunille käymistä. Pikkukarhun ystävät Myyrä ja Orava ilahduttavat sitä tekemällä kurasta ”lumipalloja” ja ”lumienkeleitä” hiekkaan. Pikkukarhu pelkää kuitenkin eniten sitä, että ystävät unohtavat sen pitkän talven aikana. Huoli on turha, sillä pikkukarhu voi aina luottaa ystäviinsä.
Satutuokio 16.11.11
Luettiin lorut Mirrit koulussa sekä Valokuvaajassa kirjasta Hyvää huomenta punahilkka! ´Runot ovat Immi Hellenin (1861-1937) tuotantoa ja kirjan on koonnut Tuula Korolainen. Lorukirja kuuluu Tammenterhot sarjaan.
Luettiin kaksi Kazuo Iwamuran kuvakirjaa; Käpymetsässä punertaa ja Ensilumi Käpymetsässä.
Äitiorava kutoo poikasilleen Nikolle, Tikolle sekä Tuitsulle hienot helakanpunaiset villapaidat. Kesä on ohi ja ilmat ovat viilenneet. Käpymetsä punertaa syksyn väreissä. Sienet näyttävät erilaisilta, puiden lehtien värit ovat muuttuneet ja marjatkin ovat eriväriset kuin hetki sitten. Taivaallakin näkyy jotain punertavaa.
Vihdoinkin lumi on tullut Käpymetsään. Pikkuoravat rientävät kelkkamäkeen, kelkalla laskeminen on hauskinta mitä he tietävät. He saavat houkuteltua isän mukaan, tosin isä värisee kylmissään. Ei hätää, muutaman kerran kun vetää kelkan mäen päälle niin paleleminen loppuu. Ja äitikin viilettää kelkalla mäkeä alas.
Satutuokio 9.11.2011
Luettiin Jujja Wieslanderin kirjan Mimmi lehmä lukee sekä lorun Aamukahvin ääressä kirjasta Hyvää huomenta punahilkka! Kirjan on toimittanut Tuula Korolainen.
Mimmin ystävä Varis on ihmeissään, kun se näkee Mimmi lehmän tulevan emäntänsä kanssa autolla myöhään illalla kotiin. Onhan Varis tietysti tottunut näkemään, että Mimmi tekee erilaisia asioita mutta mistä nyt on kysymys? Missä se on nyt ollut? Aamulla Mimmi lehmä kertoo olleensa kirjastossa, lukeneensa kirjoja siellä. "Ethän sinä osaa lukea" rääkäisi Varis. Mimmi sanoi osaavansa lukea, kun lukee saa tietää melkein kaiken. "Vai niin" sanoi Varis. "Kerrotaanko kirjoissa myös se, miksi maito on valkoista, vaikka sinä syöt vihreää ruohoa"?
Satutuokio 2.11.2011
Luettiin tarinat Tino pieni tulikärpänen; kirjoittanut Sueli Menezes sekä Ben Mantlen Touhukas leppäkerttu.
Pieni tulikärpänen Tino ihailee suuresti kuuta, koska se loistaa niin kirkkaasti ja on niin iso. Sekin haluaisi päästä taivaalle loistamaan yhtä kirkkaasti kuin kuu. Tino on vain huomattavasti pienempi kuin kuu, joten se voi tuikkia yöhön vain salaperäistä kauneutta. Kuu oli kuitenkin pannut merkille, että Tino oli tomera tulikärpänen, joten se päätti ilahduttaa Tinoa.
Touhukas leppäkerttu on paksusivuinen kuvakirja, jonka neljälle erilaiselle radalle voi vauhtia vetämällä laittaa leppäkertun vilistelemään. Leppäkerttu kohtaa radalla ötököitä, toukkia, perhosia, kukkia, muurahaisia sekä unisen hämähäkin.
Satutuokio 5.10.2011
Luettiin kuvakirjat Miriam Moss; Matti myrskyssä
Matti on siisti karhu. Hänen siskonsa Milli on vähemmän siisti. Matti syö aamupalansa siististi pöydän ääressä, Mimmi syö vuoteessaan aamupalansa ja murustaa leipää peitolle. Matti pitää tavaransa järjestyksessä laatikoissa, Milli etsii omia tavaroitaan kaiken sekamelskan keskeltä. Mutta eräänä päivänä myrskytuuli kääntää kaiken päälaelleen. Se muuttaa Matin ja Millin elämää.
Sekä Olof ja Lena Landströmin Buu ja Bää siivoavat
Kotona on epäsiistiä, huomaavat Buu ja Bää. On siis siivottava. Imuri on kumman tehokas, sukka katoaa. Pian koti peittyy sakeaan pölyyn. Buuta ja Bäätä ei kuitenkaan huoleta. Asioilla on tapana järjestyä.
Satutuokio 28.9.2011
Luettiin kuvakirjat Pete ja Pulmu ystävä auttaa ja Pete ja Pulmu lätäkkö lattialla, kirjat ovat Axell Schefflerin kirjoittamat sekä Eric Carlen Pikku toukka paksulaisen ikioma kirja.
Petellä on uusi hieno potkulauta, Pulmun tekee mieli kokeilla sitä, joten hän nappaa potkulaudan Peteltä ja menee menojaan. Pulmu ei ole koskaan aiemmin potkinut potkulautaa, joten hyvin siinä ei käy. Onneksi ystävä ymmärtää ja antaa apuaan Pulmulle.
Petellä ja Pulmulla on niin hauskat leikit meneillään, että pissahädän yllättäessä käy Petellä vahinko. Onneksi Palmulla on puhtaita vaatteita ihan valinnaksi asti, joten leikit voivat jatkua.
Paksulehtisessä pikku toukka kirjassa voit työntää sormesi takakannen reiän läpi ja auttaa toukka paksulaista kiemurtelemaan sivujen läpi.
Satutuokio 21.9.2011
Luettiin kuvakirjat Jänöherran yllätysvieras sekä Buu ja Bää vesillä.
Steve Smallmanin kirjoittamassa tarinassa Jänöherra, joka on järjestyksen ystävä, löytää metsästä uuden, täydellisen kiven kokoelmiinsa. Mutta muutaman päivän kuluttua kivestä kuuluu räts ja sen sisältä kuoriutuu pieni ankanpoikanen. Siisteyttä rakastava Jänöherra ei halua ankan sotkevan kaunista kotiaan mutta ankanpoikanen tuntuu olevan toista mieltä.
Olof ja Lena Landströmin kuvakirjassa Buu ja Bää lähtevät soutelemaan mutta vene päätyykin karille. Onneksi heillä on eväskori mukana. Kun eväät on syöty, on vain odoteltava apua. Apu saapuukin yllättävältä taholta.
Satutuokio 14.9.2011
Juteltiin ulkona riehuvasta myrskysäästä yhdessä käsinukke Vinskin kanssa ja sen jälkeen luin kirjan Jack Kent; Ei lohikäärmeitä ole. Kuvakirja on vuodelta 1977 ja tilasin sen Pasilan kirjavarastosta. Kertomuksessa Vatasen Ville huomaa eräänä aamuna herätessään lohikäärmeen istuvan vuoteensa päädyssä. Se oli suunnilleen kissan kokoinen ja hyvin ystävällisen näköinen. Se jopa heilutti pyrstöään Villen taputtaessa sitä päähän. Mutta äiti ei uskonut lohikäärmeisiin, ja sanoi sen Villelle painokkaasti. Joten Villekään ei voinut enää taputella lohikäärmettä( kuinka voisi taputella sellaista, jota ei ole), vaikka se söi Villen letut ja kasvoi hurjaa vauhtia suuremmaksi. Koska lohikäärmettä oli jo joka huoneessa, äidiltä kului paljon aikaa siivoamiseen. Äidin oli kiivettävä sisään ja ulos ikkunoista päästääkseen huoneesta toiseen. Koskakohan äiti alkoi uskoa lohikäärmeisiin?
Olof ja Lena Landströmin kirjassa Buu ja Bää kastuvat he kuulevat iltasatua lukiessaan jyrähtelyä. Ulkona sataa ja kroketti peli on jäänyt pihalle. Bää ottaa taskulampun mukaan ja he lähtevät ulos. Ulkona näyttää ihan erilaiselta kuin päivän valossa. Onneksi lampun valo valaisee. Mutta mitä näkyykään pyykkinarulla? Kummituksiako?
Satutuokio 7.9.2011
Luettiin Lena ja Olof Landströmin kuvakirja Buu ja Bää ja yllätysvieras sekä Jan Ormerodin kirjasta Maija ja Karhu kertomus nimeltä Tarinoita.
Buu ja Bää haravoivat pihalla lehtiä, syksyn tultua puu on pudottanut kaikki lehtensä. Kottikärryt tarvitaan lehtien pois kuljetukseen mutta kummallista kyllä, kärryt naukuvat. Bää öljyää pyörän akselin, naukuna jatkuu silti. Ääni kuuluukin puusta. Puussa on kissa, joka ei uskalla tulla alas. Buu ja Bää päättävät auttaa kissaa mutta kuinka he sen tekevät?
Maija kertoo karhu ystävälleen tarinaa. He istuvat isossa pehmeässä nojatuolissa. Pikkuhiljaa karhun leuka alkaa painua rintaa vasten. Karhu nukahtaa. Maija nipistää karhua nenästä saadakseen sen hereille. Hetkeksi karhu virkoaa mutta nukahtaa pian uudelleen. Mitähän Maija keksii pitääkseen karhun virkeänä?
Satutuokio 31.8.2011
Syksyn ensimmäisellä satutunnilla Vinski- käsinukke ja Irmeli esittäytyivät uusille lapsille. Vinski jutteli menneestä kesästä ja tekemisistään, yritti myös udella lasten kesä tekemisistä. Sen jälkeen luettiin kuvakirjat Nipsu-hiiren kaulaliina; kirjoittanut Sheryl Webster sekä Eric Carlen Ruskea karhu, ruskea karhu, mitä näet tiellä? ja vielä lopuksi katsottiin ja kosketeltiin paksulehtistä kirjaa Eläinlapsia.
Nipsu-hiiri kuuli kuinka emäntä sanoi "yksi oikein, yksi nurin, kaksi yhteen" aina neuloessaan. Nipsuakin kiinnosti neulominen, itse asiassa se oli aina halunnut oppia neulomaan, joten kun se löysi lankakerän niin tuumasta toimeen. Nipsu neuloi niin innostuneesti ettei huomannut minne jalkansa pisti hyppelehtiessään puron kiveltä toiselle. Kudelma vain heilui ilmassa kun Nipsu hyppeli ja koko hiiri olisi pudonnut veteen ilman ystävänsä Simo-sammakon apua. Nipsu ei laskenut neuletta kädestään edes yöllä, niin innoissaan se oli. Mitäköhän Nipsun neuleesta tuli?
Ruskea karhu tapaa tiellä punaisen pyrähtelevän linnun, lintu tapaa vaappuvan keltaisen ankan, ankka sinisen hevosen, hevonen vihreän sammakon. Kenet sammakko tapaa ja minkä värinen se on?
Eläinlapsia kirjassa voi silittää pörröistä ankanpoikaa, kokeilla onko vasikka pehmeä vai karhea. Miltä tuntuu norsunpoikanen?
Satutuokio 25.5.2011
Kevään viimeisellä satutunnilla juotiin mehua ja syötiin keksejä.
Luettiin myös kuvakirjat Samin uusi kesätukka; kirjoittanut Fatima Sharafedine ja katseltiin ja keskusteltiin kuvista Axel Schefflerin Pip and Posy kirjasta.
Äiti on sitä mieltä, että Samille on leikattava kunnon kesätukka. Sami ei ole ollenkaan samaa mieltä, mutta mikään ei auta, parturiin on mentävä. Parturin tuolista noustuaan, Sami kauhistuu, tukkahan on hirveän näköinen. Mitähän kaveritkin sanovat? Vai sanovatko he mitään?
Pip on saanut uuden potkulaudan ja huristelee sillä mäkeä ylös ja alas. Posy haluaa myös kokeilla ystävänsä uutta lautaa ja törmää kovassa vauhdissa kiveen. Polveen tulee naarmu mutta onneksi ystävät auttavat. Laastari helpottaa oloa ja hiekkalinnan rakentaminen tuntuu mukavammalta kuin potkulautailu.
Satutuokio 18.5.2011
Luettiin kuvakirjat Siilin kevätretki sekä Myyrän auringonnousu
M Christina Butlerin kirjoittamassa kuvakirjassa pikkusiili lähtee retkelle yhdessä vauvasiilin kanssa. Mukaan tulevat myös mäyrä, kettu ja hiiri. Vauvasiilillä on oma peittonsa mukana, onneksi, sillä retken edetessä peitto pelastaa yhden retkeilijöistä tukalasta tilanteesta.
Peittoa on mukava silitellä, se on painettu kirjansivuille nukkapintaisena ja tuntuu samettiselta.
Jeanne Willisin kirja Myyrän auringonnousu on tarina ystävyksistä, jotka vievät myyrän järven rantaan katsomaan auringonnousua. Myyrä tuntee kostean usvan turkissaan sekä lehtien rasahtelun käpäliensä alla. Hiiri, kani, orava ja varpunen kuvailevat myyrälle, miltä aurinko näyttää noustessaan taivaalle. Näin sokea myyrä näkee koko auringon nousun mielessään. Ja auringonnousu oli sen mielestä kauniimpi kuin koskaan voisi kuvitella.
Satutuokio 11.5.2011
Luettiin kuvakirjat Eric Carlen Voittamaton leppäkerttu, David McKeen Kuningas Rollon kevät sekä Ann Bonwillen Tosi ystävä.
Voittamaton leppäkerttu on tarina pienestä riidanhaluisesta kertusta, jolla on suunnaton luottamus omiin voimiin. Se haastaa kaksinkamppailuun jokaisen kohtaamansa eläimen, toisesta leppäkertusta isoon valaaseen. Viime hetkellä se aina perääntyy taistelusta. Mikään muista eläimistä ei ole sille tarpeeksi suuri taistelukumppani. Lopulta valas antaa sille opetuksen.
Kuningas Rollo haluaa lähteä ulos kävelemään ja ihastelemaan kevättä. Hän ei saa ketään linnan asukasta lähtemään mukaansa, kaikilla tuntuu olevan muuta puuhaa, heillä ei ole aikaa. Lopulta löytyy yksi ulkoilemaan lähtevä eikä kuninkaalla ole enää aikaa muulle toiminnalle.
Tosi ystävä on kertomus ystävyydestä, jolloin ystävyys on koetuksella. Simapilli mehiläinen on tarmoa täynnä ja haluaa leikkiä, ystävä nalle Mesitassu sen sijaan on ärtynyt ja väsynyt. Se haluaa vain löytää rauhaisan paikan, jossa se voisi nukkua. Simapilli ei jätä nallea rauhaan vaan seuraa ystäväänsä vaatien ja pyytäen sitä leikkimään kanssaan. Lopulta Mesitassu käskee Simapilliä loikkaamaan lampeen. Siitä ei hyvää seuraa, kuinkas ystävät ratkovat erimielisyyden?
Satutuokio 4.5.2011
Luettiin Mick Inkpenin kuvakirja Rolle ja Roope ja Pieni Pörheä Lintu
Rolle kissa istuu kulmakaupan takapihalla oman mattonsa päällä ja ihmettelee kuka on pureskellut sen mattoa ja vienyt siltä pallon? Pihalla näkyy pieniä märkiä jalanjälkiä ja Pienen Pörheän Linnun pesässä näkyy pilkottavan punainen häntä...
Kuvakirja kertoo hauskasti ja jännittävästikin Rolle- kissan, hupaisan linnun ja pienen Roope-hiiren ystävyydestä.
Chris Haughtonin kuvakirjassa Ihan hukassa Pikkupöllö putoa pesästä ja orava auttaa häntä äidin etsinnässä. Ensin tarvitaan vain äidin tuntomerkit. Äiti on hurjan iso, sillä on isot silmät ja pystykorvat. Mutta metsässä on muitakin eläimiä, joille tuntomerkit sopivat. Mahtaako orava löytää äidin?
Satutuokio 27.4.2011
Luettiin kuvakirjat Otso-herran pato; kirjoittanut Chizuko Kuratomi sekä Isokarhu löytää ystävän; kirjoittanut Norbert Landa.
Otso-herra huomasi pienten kalanpoikasten räpiköivän lammessa, jossa oli vain vähän vettä. Ne tarvitsevat paljon enemmän vettä voidakseen uida ja leikkiä vedessä tuumasi Otso-herra ja ravisteli padon isointa parrua. Niin pääsi vesi paremmin virtaamaan pikkukalojen lätäköihin. Otso-herra kävi tyytyväisenä ruohikkoon nukkumaan. Ison karhun unen katkaisi kuitenkin outo meteli. Mikähän herätti Otso-herran makeasta unesta?
Isokarhu pitää melkoista meteliä syödessään, se pelottaa lähistöllä asuvia pupuja. He arvelevat, että metelin aiheuttaja on jokin hirviö? isokarhu ei tiedä mitään pupujen ajatuksista, se on luonteeltaan hyvin kiltti ja toivoo vain löytävänsä ystävän.
Kohtaavatkohan Isokarhu ja puput toisensa tässä värikkäästi kuvitetussa kirjassa?
Satutuokio 20.4.2011
Luettiin kuvakirjat Kanin keväthattu ja Matti myrskyssä.
M Christina Butlerin kirjoittamassa kertomuksessa Kanin keväthattu pikkuinen Kaisa-kani rakastaa mumminsa tekemää myssyä niin, että pitää sitä visusti päässään, vaikka kevätaurinko jo kuumottaa. Itse asiassa Kaisa-kani on päättänyt ajaa kevään tiehensä, jotta voisi käyttää myssyään. Hän ei aio ottaa myssyä päästään ikinä. Ikävä kyllä lämpimällä säällä, ulkona retkellä, myssy alkoi kovasti kutittamaan Kaisaa ja kuumakin tuli. Mutta myssyä hän ei päästään ota, sillä se on hänen lempparinsa. Mutta mummupa keksi jotakin ja he lähtivät yhdessä metsään…
Miriam Mossin kirjassa Matti myrskyssä Milli ja Matti karhu elelevät auvoisesti yhdessä. Vaikka Matti on siisti ja Milli vähemmän siisti. Matti riisui aina saappaat eteisessä, Milli jätti kuraisia jalanjälkiä ympäri taloa. Matti lakaisi lattiat, pyyhki hammastahnan, ruokki kissa Niemisen, pesi pyykit, sillä aikaa kun Milli tanssi ulkona syksyn lehdissä. Kunnes eräänä päivänä myrsky kaatoi puun heidän katolleen. Samalla tapahtui käänne Millin ja Matin elämässä.
Satutuokio 13.4.2011
Aluksi luettiin Jukka Itkosen Kaupunkiretkestä muutamia lastenrunoja ja sen jälkeen kuvakirjat Lentävä pingviini; kirjoittanut Oliver Jeffers sekä Pikku toukka paksulaisen ikioma kirja; kirjoittanut Eric Carle.
Pieni poika ja pingviini olivat hyvät ystävykset. Mutta pingviinillä oli eräs haave, jonka se halusi toteuttaa yksin. Se halusi lentää. Pingviini aloitti lentoharjoitukset yhdessä pojan kanssa. Sen siivet vain olivat kovin pikkuiset. Edistystä ei tapahtunut. He päättivät pyytää apua joltakulta viisaammalta ja kävelivät sisään eläintarhan portista.
Pikku toukka paksulaisen ikiomassa kirjassa voit auttaa toukkaa kiemurtelemaan ja työntämään päänsä läpi paksulehtisten sivujen. Samalla toukka maistaa päärynää, luumua, omenaa, mansikkaa ja lopussa toukka on värikäs ihana perhonen.
Satutuokio 6.4.2011
Aluksi luettiin lastenrunoja Jukka Itkosen kirjasta Kaupunkiretki sekä luettiin kuvakirjat Kevät tulee Hoppeli; kirjoittanut Marcus Pfister ja Maurice Sendakin Suukko pikku Karhulle.
Pienen jäniksenpoika Hoppeli on kuullut äidiltään, että kevät tulee pian. Se juoksee innoissaan kevättä vastaan. Mutta missäköhän kevät asuu? Hoppeli päättää kysyä maamyyrältä, joka lähettää sen karhun luo. Karhu puolestaan on nälissään pitkän talven jäljiltä ja haluaa vain hunajaa. Mistäköhän Hoppeli löytää kevään?
Pikku Karhu piirtää kuvan Mummi Karhulle ja pyytää Kanaa viemään sen perille. Mummi Karhu on tosi onnellinen ja hyvillään piirustuksesta ja lähettää Kanan viemään suukon Pikku Karhulle. Matkalla Kana tapaa ystäviään ja pyytää Sammakkoa viemään Mummon suukon Pikku Karhulle. Sammakko pysähtyy uimaan ja pyytää Kissaa viemään suukkoa Pikku Karhulle. Kissalle se sopii mutta matkalla se kohtaa Haisunäädän.
Mahtaakohan Pikku karhu koskaan saada Mummi Karhun lähettämää suukkoa?
Satutuokio 30.3.2011
Satutunnin piti Irmelin lomasijaisena Marja.
Aluksi luettiin Leevi ja Jukka Lemmetyn kuvakirja ’Isän poika’, jonka on kustantanut Lasten keskus v. 2010. Kirjasta on tulossa keväällä 2011 samanniminen lyhytelokuva ’Isän poika’ osana elokuvakokoelmaa ’The Flying Machine’.
Kirjassa käsitellään Isän ja pojan suhdetta ja erilaisuutta hiirien hahmossa. Nämä hiiret asuvat lelukaupan vanhan flyygelin jalassa. Isä-hiiri on ollut mestarinyrkkeilijä, mutta on nykyisin pia-nonvirittäjä. Poika harrastaa eri asioita kuin isä. Isä haluaisi, että poikakin kiinnostuisi nyrkkeilystä isän tavoin, mutta tämä pitää balettitanssista.
Tarina kertoo hauskasti siitä, kuinka baletistakin voi tosi pahan paikan tullen olla hyötyä. Isä oppii hyväksymään poikansa. Hän on nyt vasta oikeasti ’Isän poika’.
Tarinaa lapset seurasivat hyvin, mutta alle viisivuotiailta kertomuksen ’opetus’ taisi jäädä huo-maamatta.
Toiseksi kertomukseksi valitsin otteita Daniel Nappin kirjasta ’Mikko Murinan hassut touhut’, joka on Kustannus Mäkelän kuvakirja vuodelta 2009.
Teos sisältää lyhyitä humoristisia tarinoita, jotka kertovat karhun päivittäisistä kommelluksista kotona, pihamaalla ja ystävien kanssa. Tarina ja kuvitus kulkevat saumattomasti yhdessä. Pikku tarinassa Mikko Murina seikkailee aina parin kolmen aukeaman verran. Luimme neljä pikku tarinaa, eli seitsemän aukeamaa, mikä vastaa lyhyttä kuvakirjaa.
Luimme Mikko Murinan aamutoimista, keinulautailusta, kurpitsasadosta ja kirjeen kirjoittamisesta. Siihen saakka keskittyminen oli vielä hyvää. Molemmat tarinat olivat näin pienille vielä haastavia, joten selitin koko ajan sanoja ja kyselin niitä lapsilta pyrkien havainnollistamaan asioita. Kokemukseni mukaan kaksi kirjaa on alle kouluikäisen satutunnille maksimi, puhumattakaan vielä alle kolmivuotiaista.
Lopuksi lapset valitsivat tarransa satupassiin. Mukava lukuhetki.
Satutuokio 16.3.2011
Luettiin kuvakirjat Leevin uintiretki; kirjoittanut Tracey Corderoy sekä Paulette Bourgeoisin kirjoittama Franklin ja unipeitto.
Leevi- ankka on äidin ja kolmen siskonsa kanssa matkalla lammelle uimaan ensimmäistä kertaa. Äitiankka väsää päivänkakkaraketjun ankanpojille, jotta ne eivät eksyisi toisistaan. Leevillä tuntuu kuitenkin olevan muuta mielessä...
Franklin ei saa unta, sininen unipeitto on kadonnut. Missä kummassa se voisi olla? Se ei löydy karhun, ei ketun eikä majavan luota.
Kannattaa lukea tarina ja kurkistaa luukkujen alle.
Satutuokio 9.3.2011
Vinski- käsinukke jutteli kissaeläimistä lasten kanssa ja sitten luettiin kuvakirjat Kevään ihme Käpymetsässä; kirjoittanut Kazuo Iwamura sekä paksulehtinen kurkistuskirja Puhpalikka-kisa.
Ensimmäisessä kuvakirjassa oravat Niko, Tiko ja Tuitsu eivät usko isäänsä, joka väittää, että lumi nousee keväisin takaisin taivaalle. Asia on tutkittava ja selvitettävä perinpohjin. Se johtaa pienet oravat kiperään ja melko vaaralliseen tilanteeseen. Onneksi villisorsat pelastavat heidät keskeltä tuulista ja jääkylmää metsälampea. Viisaalta sorsalta pikkuoravat oppivat yhden kevään suurista salaisuuksista. Isä oli sittenkin oikeassa, toteavat oravat.
Nalle Puh ja Nasu ovat kävelyllä Puolen Hehtaarin puistossa. He ovat matkalla pelaamaan Puhpalikkaa joelle ja keräävät mukaansa maasta keppejä ja käpyjä. Kirjaa lukiessa saat tutustua Nalle Puhin leikkipaikkoihin ja arvata, ketkä Puhin ystävistä innostuvat lähtemään mukaan pelaamaan Puhpalikkaa.
Satutuokio 2.3.2011
Luettiin tarinat Tapahtui talviyönä; kirjoittanut Claire Freedman, Richard Scarryn Eipäs possu sekä Lerryn Kordan Hurjan paljon lunta.
Ensimmäisessä kuvakirjassa mäyrä saapuu nälkäisenä pyytämään ruokaa ketulta, hiireltä ja jänikseltä. Vaikka kaikilta on ruoka vähissä, he jakavat sen mikä pystyvät. Kiitollisena mäyrä jatkaa matkaa tuulen yltyessä. Metsäneläimiä kuitenkin huolestuttaa, miten mäyrän käy...
Mäyrä kuitenkin yllättää uudet ystävänsä.
Eipäs possu ja Juupas possu ovat veljeksiä. Juupas possu on kiltti ja kohtelias poika, joka auttaa mielellään muita. Eipäs possua sen sijaan ei huvita oikein mikään. Se ei halua nousta sängystä eikä syödä aamupalaa. Mikähän saisi Eipäs possun muuttamaan tapansa?
Hurjan paljon lunta kirjassa Oskari pyörittää pihalla valtavan suurta lumipalloa. Pikku Lenni lähtee ottamaan selvää, mitä ihmettä hän touhuaa.
Pikku Lennin leikkihetki kuuluu kuvakirjasarjaan, jonka kuvituksessa on ripaus retrohenkeä.
Satutuokio 23.2.2011
Luettiin kuvakirjat:
Mennään kotiin pikku karhu; Martin Waddell
Iso karhu ja pikku karhu kuljeskelevat talvisena päivänä metsässä. Yhtäkkiä pikku karhu pysähtyy ja kuulostelee. Jokin outo ääni vähän säikäytti sitä. Metsäretkellä pikku karhu pysähtelee useamman kerran kuulostelemaan uusia ääniä. Isolla karhulla on kuitenkin aina vastaus pikku karhun kysymykseen: " Mistä tuo ääni tuli"? Liikkeellä tuntuu olevan humpsuttajia, tiputtajia ja tassuttajia.
Arvaa kuka olen?; Liesbet Slegers
Kirjan jokaisella sivulla esiintyy värikäs hahmo, joka kysyy kuka minä olen? Jokaisella sivulla aukeaa myös läppä, joka paljastaa salaisuuden.
Jannen unikirja; Guido Van Genechten
Janne käy illalla nukkumaan oma pupu ja nalle kainalossaan. Mutta miten mahtavat nukkua krokotiilit, sarvikuonot, norsut ja monet muut eläimet?
Tervehditään; Richard Scarryn Touholan arvoituksia
Touhulassa tapaamme Hessun, Sallin ja heidän ystäviään. Yhdessä sivuja tutkimalla löysimme heidät ja heidän kadonneet tavaransa.
Tosin joku esine taisi jäädä löytymättä.
Satutuokio 16.2.2011
Luettiin kuvakirjat:
Boy, Armelle; Matka jääsaarelle
Harri- serkku lähettää Pyry-pingviinille kirjeen; jääsaarella tarvitaan pikaisesti apua. Saarella asustaa hirviö, jota pingviinit joutuvat ruokkimaan alvariinsa. Tästä syystä he tuntevat itsensä hyvin väsyneiksi. Pyry ystävineen rientää heti apuun. Mutta asuuko jääsaaren luolassa oikeasti pelottava hirviö? Itse asiassa tämä on tarina ystävyydestä ja toisten auttamisesta.
Korda, lerryn; Raketilla kuuhun
Pikku Lenni tahtoo matkata raketilla kuuhun. Lennin ystävät Nella ja Rauha leipovat muffineja. Oskari pomppii ja miettii, miten sinne kuuhun pääsee. Yhdessä Lenni ja Oskari katsovat kuvia avaruudesta. Lenni ryhtyy rakentamaan rakettia.
Tämä kirja kuuluu sarjaan Pikku Lennin leikkihetki. Kuvakirja on retrohenkinen.
Hill, Eric; Puppe ja yllätyslahja
Puppe vie mummolle syntymäpäivälahjan. Ikävä kyllä lahja karkaa ennen kuin Puppe pääsee perille. Onneksi lintu auttaa Puppea.
Tässä tarinassa on sivulle kääntyvät läpät.
Satutuokio 9.2. 2011
Luettiin kuvakirjat Lumottu lumiukko, Arvaa mikä eläin sekä Barbapapan värit.
Catherine Walters; Lumottu lumiukko on tarina pikkupupusta, joka rakentaa itselleen ison lumiukon ystäväkseen. Isä ei kuitenkaan usko, että lumiukko voisi olla oikea. Pikkupupun eksyttyä metsään ja tuiskuavan lumen tehtyä tutut paikat vieraiksi, saapuu ystävä hätiin. Kirjassa on taianomainen kuvitus ja lumiukko kimmeltää.
Liesbet Slegers; Arvaa mikä eläin, mitä se syö?
Hauska katselukirja , jonka sivuilla on piilossa monta värikästä eläintä. Ne makoilevat nurmikolla, istuskelevat puussa tai lymyävät aidan takana. Ja jokaisella eläimellä on lempiruokansa. Kurkista koloon ja arvaa mikä eläin siellä herkuttelee.
Annette Tison; Barbapapan värit
Barpapienet ryhtyvät auttamaan lapsia aidan maalauksessa. Jokainen heistä haluaa maalata aidan lempivärillään. Yksi punaisella, toinen vihreällä, kolmas keltaisella. Pian aita on maalattu riemunkirjavaksi mutta kukaan ei malttaisi lopettaa.
Satutuokio 2.2.2011
Luettiin kuvakirjat Rauhallinen Erkki; kirjoittanut Tiina Nopola ja Sinikka Nopola sekä Sebastian Lothin Mirabelin uskomaton löytö.
Äidille ja isälle syntyy poika, rauhallinen Erkki. Erkin kasvettua vauvasta pieneksi pojaksi, pääsee hän isän kanssa ajaman traktoria ja lypsämään lehmää äidin kanssa. Vanhemmat ovat kuitenkin hieman mietteissään, onko Erkki liian rauhallinen? Erkki aloittaa kerhon, jossa hän tapaa muita lapsia. Tottuuko Erkki leikkimään muiden lasten kanssa? Kirkonkylässä asuu myös villi Lilli, josta kaikki puhuvat.
Mirabel on pieni etana, joka on ihastunut kaikkeen pyöreään. Se haluaisi kovasti matkustaa kuuhun mutta kuinka sinne pääsisi. Yhdessä ystävänsä Pellen kanssa he miettivät ja suunnittelivat, laskivat ja kirjoittivat. Erilaisten kokeilujen jälkeen, Pelle sai hyvän idean. Uuden vuoden raketit. Jännittyneenä Mirabel sinkoutui öiselle tähtitaivaalle - korkeammalle ja korkeammalle ja korkeammalle...
Satutuokio 26.1.2011
Luettiin tarinat Otso-herran lumijuhlat ja Koiravaari yllättää.
Chizuko Kuratomin kuvakirjassa Otso-herra herää kesken talviunien. Se nappaa kelkan pihasta ja laskee suuresta mäestä. Kelkka liukuu hurjaa vauhtia suoraan kanilasten keskelle. Kanilapset olivat juuri rakentaneet useita lumiukkoja lumiukkojuhlia varten. Kaikki lumiukot hajoavat. Otso-herra lupaa kaneille, että se rakentaa yön aikana lumiukot takaisin, jotta ne olisivat valmiit ennen suuria juhlia. Seuraavan aamuna kanilapset katselevat hämmästyneenä Otso-herran tekemiä hienoja lumiveistoksia.
Jeanne Willis; Koiravaari yllättää. Pikkupennut eivät millään haluaisi mennä vaarin luokse kylään. Vaari on niin tylsä ja se puhuu vain vanhoista asioista. Pennut eivät usko, että vaari on koskaan ollut nuori ja hauska. Mutta pennut ovat väärässä, vaari onnistuu yllättämään heidät täysin.
Satutuokio 19.1.2011
Juteltiin lasten kanssa säästä ja terveydentilasta. Vatsatautia kuulema on liikkeellä.
Siirryimme sitten lukemaan ja kuuntelemaan seuraavat kuvakirjat: David McKee; Elmeri ja luminen kylmyys, Katriina Viljamaa-Rissanen; Jere löytää häntänsä, Sheryl Bone; Lumiukko saa ystävän, Anne Vasko; Jellona Suuri.
Elmeri-elefantti on erilainen kuin muut norsut, se on nimittäin yhtä kirjava kuin tilkkutäkki. Se on melkoinen väriläiskä myös mieleltään. Kun muita norsuja paleltaa auringossakin, ehdottaa Elmeri heille reipasta kävelylenkkiä, kävely saa veren kiertämään. Mutta minne Elmeri norsut johdattaa? Elmeri osoittaa heille, että kaikki on suhteellista. Myös kylmyys ja kuumuus. Sekä sen, että kumpikin voi olla hauskaa.
Jere- hiireltä puuttuu häntä. Minne se on hävinnyt? Olisikohan se aurinkovoideputkilon sisällä tai paloautossa vai ilmapallon perässä? Monesta, monesta paikasta Elmeri etsii häntäänsä. Mitenköhän tarina päättyy? Löytyykö häntä?
Pientä punarintaa paleltaa. Lumiukko lohduttaa sitä. Lumiukolla on päässään lämmin myssy. Sinne on punarinnan hyvä tehdä pesä. Pian sen huurteiset siivet ja jäätyneet varpaat sekä käheä ääni olivat menneisyyttä. Se päästi ilmoille iloisen sirkutuksen. Laulu houkutteli paikalle muutkin metsäneläimet.
Yhdessä he viettivät rattoisan talvipäivän.
Pieni Jellona pehmolelu pohtii, miksei poika enää leiki sen kanssa. Poika on kasvanut isommaksi, pitäisiköhän senkin kasvaa? Entä jos se olisi yhtä iso kuin savannien suuret leijonat. Nehän ovat suuria saalistajia, jotka eivät pelkää mitään. Vai, olisiko sittenkin mukavampaa olla pieni ja saada halauksia?
Satutuokio 12.1.2011
Tämän vuoden ensimmäisellä satutunnilla juteltiin lasten kanssa viime vuoden viimeisistä tapahtumista. Matkoista, joulusta, lomalla olosta.
Luettiin myös muutama loru Tittamari Marttisen kirjasta Maailmanpyörässä sekä kuvakirjat Salla oppii luistelemaan; kirjoittanut Ian Whybrow sekä Piers Harperin paksulehtinen Jääkarhun yllätys.
Järvi on viimein jäätynyt ja pupuperhe on lähdössä luistelemaan. Sisarukset Panu ja Sofia ovat innoissaan mutta pikkusisko Sallaa pelottaa. Entä, jos hän ei pysy pystyssä? Sattuuko se jos kaatuu? Nauravatkohan muut silloin silloin hänelle. Kuinka mahtaa käydä, uskaltaako Salla lähteä luistelemaan?
Pieni jääkarhu haluaa yllättää äitinsä. Yhdessä ystäviensä kanssa se kerää metsän kauneimpia koristeita jääkarhujen kotipesään. Myös äidillä on yllättävää näytettävää pikku jääkarhulle ja sen ystäville. Kirjaa lukiessa voi silittää sivujen pehmeitä eläimiä.